|
Ajatus aamulle
Tässä maailmassa,
jossa kansakunnat pesevät verisiä käsiään,
murtavat muurejaan...
Kasvaen, vanhentuen, vanhemmiksi,
muttei viisaammiksi
Äidit poikiaan synnyttää,
jatkamaan mitä isänsä jätti taakseen
He unelmissaan kasvavat,
kunnes kohtaavat pian todellisuuden
Ja me kaikki kuitenkin kuljemme eteenpäin,
elämän piirileikissä,
käsi kädessä susien ja lampaiden seurassa
Saavuttaen, saavuttamatta,
saman vanhan auringon vierellä
Minne onkaan liekki ja lämpö kadonnut
sisältä harvasanaisen ihmisen?
Hänen, joka herää aamuunsa
ilman syytä heräämiseen
Uneksien paremmasta maailmasta,
maailmasta meille kaikille
Mikä oli unta?
|
Talo
Masennus on kuin kuolema,
se ottaa syliinsä,
pitää kiinni kuin kaukainen
muisto mielessä
Ja ihmiset ovat kuin karjaa laitumella,
etäisiä, vieraita
Katson sinua silmiin,
joissa näen huomisen
Näen myös lapsen riemun,
jota vielä kukaan ei ole tuhonnut
... Ei ole maailman pilaamaa
Missä olitkaan silloin,
kun toivoin vain myrskytuulta ja
sadetta maan ylle
Sillä olen aina tiennyt,
että talo, jossa rakkaus asuisi,
ei olisi koskaan kylmä
|